Toinen pääkeräilyalueistani on miedän maamme, Suomi. Joidenkin mielestä aihe voi olla tylsä, koska niin suuri joukko suomalaisia filatelisteja kerää juuri Suomea. Syynä tähän ns. ”Kotimaakeräilyyn” on yleensä helppous. Suomessa saatavilla on Suomen merkkejä paljon ja halvalla. Tämä helppous oli juurikin se yksi syy siihen, että laajensin keräilyaluettani Suomi-keräilyksi Saksan Deutsches Reichin rinnalle. Deutsches Reichiä oli, ja on yhä edelleen hankalempaa hankkia täältä vaihdoisssa ja huutokaupoissa, kuin esimerkiksi vaihtojen kautta Saksanmaalta. Suomea löytyy kuitenkin likipitäen kaikilta. Kirpputoreilta, sukulaisilta, kerhohuutokaupoista, tai vaikka ihan Mummolan ullakolta!

Käsitteenähän pelkkä Suomi on ihan hirvittävän laaja! Itse ajattelen ”Suomen keräilyyn” kuuluvan ihan kaikki, eli nk. ”Reuna-alueet”, eli mm. Kenttäposti, Aunus 1918, Karjala 1922, Itä-Karjala Sot. Hallinto 1941-1944, sekä Tuberkuloosijoulumerkit, ja Kaupunkipostit Tampereelta ja Helsingistä 1800-luvun loppupuoliskolta. Oman keräilyni olen rajannut seuraaviin alueihin:

• Suomi 1856-2019. koitan vanhemman pään, vuoteen 1990 saakka kerätä ensin!
• Aunus, Pohjois-Inkeri, Karjala, Itä-Karjalan Sotilashallinto, Karjala
• Kenttäposti
• Tuberkuloosijoulumerkit 1982 saakka

Mall 1917 Saarinen (1917-1930) oli Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäinen postimerkkimalli. Nimensä ”Saarisen Malli”, se sai suunnittelijansa Eliel Saarisen mukaan. Tämän kyseisen merkkimallin keräily on todella mielenkiintoista puuhaa painovärien, vesileimojen, sekä niiden erojen, ja eri hammasteiden ansiosta! Kuvassa vuonna 1921 julkaistu 25mk puna-keltainen merkki, LaPe nro. 107, Allekirjoittaneen kokoelmasta.

Voin suositella lämmöllä Suomi-keräilyä kaikille, jotka eivät vielä sitä ole alkaneet! Jos ihan nollasta, ilman yhtään Suomi-merkkiä aloitat (Joka on hyvin epätodennäköistä, ottaen huomioon olevasi filatelisti), niin suosittelen sinua aivan ensin menemään kirpputorille! Oma Suomen keräilyni alkoi Seinäjoen Ykkösbasaari-kirpputorilta, josta löytyi Suomi-kansio, jossa oli merkkejä jonkun verran jo valmiina ja merkkien paikat vuoteen 1960 saakka. Tämän kansion keräsin hyvään vaiheeseen saakka, kunnes 2024 keväällä sain eräältä tamperelaiselta filatelistilta lahjaksi tämän 3kpl vanhoja LaPe:n Suomi-kansioita 1856-2019. Mukana oli myös kaikki reuna-alueet kaupunkiposteja lukuunottammatta, sekä Ahvenanmaa. Kova työ oli saada ensin kaikki merkit yksitellen siirrettyä vanhasta liimakekansiosta uuteen kansioon, johon postimerkkitaskutkin tuli yksitellen leikata oikean kokoisiksi! Nyt kuitenkin kaikki on hyvässä kondiksessa, ja nyt vain kerätään uusia merkkejä, jotta joskus aikain päästä saisin kokoelman valmiiksi!

Myös leimat ovat tärkeä osa Suomen filateliaa! Postileimat ovat olleet todella tärkeä osa filateliaa ihan niin kauan, kuin postimerkitkin ovat olleet! Maassamme on historian saatossa ollut kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia mitätöinkeinoja, ja postileimoja postitoimistoissa, Kenttäpostikonttoreissa, Postipysäkeillä, kylissä kaupungeissa ja kunnissa, sekä lukemattomissa muissa paikoissa. Ensimmäiset postileimat, Rivileimat tulivat Suomeen jo vuonna 1812! Pelkästään paikkakuntaleimoja on ollut yli 12 erilaista!

1800-luvun loppupuolelta aina 1970-luvulle saakka Suomessa toimi myös muunmuassa maalaiskirjeenkantajalinjoja, joilla oli jokaisella oma numeronsa, ja numeroleimasimensa. Parhaimillaan linjoja oli jopa yli 2 000!! Kuvassa 5p pari Maalaiskirjeenkantajalinjaleimalla numero 414, 1900-luvun alkuvuosiltal. Kohde on allekirjoittaneen kokoelmasta.

10 pennin punainen Aunus-merkki vuodelta 1918. LaPe nro. 2. Aunus, ja sen postimerkit ovat olleet iso kiistelty aihe filateelisissa piireissä jo yli sadan vuoden ajan. Osa filatelisteista ei pidä sitä osana Suomen keräilyä, ja osa taas pitää. Itse pidän Aunuksen merkkejä osana, todella hienona ja mielenkiintoisena osana Suomen postihistoriaa, ja filateelista aluetta. Yksi syy tähän on se, että Aunuksen merkit ovat kuitenkin käytännössä vain lisäpainamia Saarisen Mallin merkkien päälle.

Pohjois-Inkerin merkit ovat myös todella kiinnostava osa Suomen keräilyä! Varsinaisestihan Pohjois-INkerinkään merkit eivät kuulu Suomeen, mutta nekin on painettu Suomessa, Viipurin kirjapainossa. Myös teksti, ja nimellisarvo on maamme valuutassa! Kuvassa oleva merkki on Pohjois-Inkerin toisen, 17.8.-1920 julkaistun sarjan 10mk merkki. LaPe nro. 14. Tämä merkki on minulle hyvin arvokas! Sain sen lahjaksi Kummisetäni isältä, joka on pitkän linjan Suomi-keräilijä, ja kerännyt Suomea pikkupojasta lähtien 1940-luvun lopulta. Merkki on todella hieno, ja siihen lisämakua tuo hieno siirtymä! Nykypostimerkeissä painomenetelmät ovat jo niin kehittyneitä, että painovirheitä sattuu aniharvaan, eivätkä ne välttämättä ole näin ”suuria”, kuin tässä merkissä. Tässäkin tapauksessa yhden virheen johdossa koko 100 merkin arkki on epäonnistuneesti painettu, ja jokainen merkki on liikkunut vähän liikaa oikeaan alakulmaa kohti.

Jos kuulut johonkin postimerkkikerhoon ja menet kerhoillassa kysymään jotain Suomen postimerkeistä, saat varmasti monta eri näkökulmaa! Kaikilla postimerkkeilijöillä on edes joku käsitys, mitä on Suomen postimerkkien kerääminen, ja millaisia merkkejä silloin kerätäänkään!

Nyt vaan ei muuta, kun KAIKKI KERÄÄMÄÄN SUOMEA, MEIDÄN ISÄNMAATAMME, POSTIMERKKIEN MUODOSSA!

Teksti, kohteet ja kuvat:

-Topi Alho, Nuorisofilatelisti Seinäjoelta